2.Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen
Tuleva kirjani ”Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen” perustuu Satakunnassa vuosina 1906 – 1918 ilmestyneen sanomalehti Sosialidemokraatin kirjoituksiin. Siinä kirjoitan, miten köyhälistön mielialat muuttuivat suurlakon 1905 ja eduskuntauudistuksen 1906 ajoista vuoteen 1918. Blogissani julkaisen jaksoja aineistosta. Tämä blogi kertoo suurlakosta 1905.
2. Suurlakko 1905 herättää työväestön
Suurlakko puhkesi Venäjällä 25.10.1905. Kun lakko levisi Suomeen, työväenliike näki siinä mahdollisuuden omien pyrkimyksiensä toteuttamiseen. Ajateltiin, että vallankumouksellinen liike Venäjällä oli voimakas, ja se kykenisi horjuttamaan keisarin valtaa. Samalla Suomelle tarjoutuisi tilaisuus palauttaa ennen voimassa olleet oikeudet, ehkä jopa laajentaa niitä. Vuoden 1905 suurlakko oli Suomessa poliittisesti ja kansallisesti tapaus, joka vavahdutti koko yhteiskuntaa. Maaperä oli otollista. Suomessa tyytymättömyys hallitusjärjestelmään oli laajaa ja yleinen kaikissa yhteiskuntaluokissa. Työväen suurlakko kehittyi koko kansan kansallislakoksi. Perustuslaillisten vaatimus rajoittui kuitenkin edelleen lähinnä laillisten olojen palauttamiseen, mutta työväestölle oli tärkeää saada varmuus eduskuntauudistuksesta ja yleisestä äänioikeudesta.
Suurlakko käynnistyi Porissa 30.10.1905. Jälkeenpäin puhuttiin ”vallankumousyöstä”. Suurlakko- aktivisti Mikko Vaara kertoo tuosta vallankumousyöstä:
Mukana olleen muistissa häipymätön on ilta 30. lokakuuta vuonna 1905. Valtiovallan puolelta äärimmäisyyksiin asti kahlittu kansa tahtoi repiä rikki salvat ja tässä taistelussa rohkeni työkansa astua rintamaan, uhalla antaa kaikkensa. Ilta oli todistuksena, että työväki voi esiintyä ihailtavan arvokkaasti silloinkin, kun se on kiusattua ja kiihdytettyä.
Kuvassa suurlakkokokous Porissa. Kuva Satakunnan museo.
Suurlakko päättyi 5.11.1905, kun saatiin tieto keisari Nikolai II:n allekirjoittamasta marraskuun manifestista. Se palautti suomalaisten ennen venäläistämiskautta voimassa olleen autonomian ja sisälsi lupauksen historiallisesta äänioikeus- ja eduskuntauudistuksesta.
Heti suurlakon päättymisen jälkeen entiset perustuslailliset valtiopäivämiehet kokoontuivat ja antoivat Suomen kansalle julistuksen. Siinä he toivoivat pääsevänsä ”rauhalliseen työhön kansamme menestyksen hyväksi vilpittömällä halulla yksimielisen yhteiskunnan aikaansaamiseksi ja ojentaa veljenkäsi jokaiselle samaan päämäärään pyrkivälle.” Valtiopäivämiehillä oli myös harras toivomus, että tässä työssä ”kaikki kansalaiset saisivat seisoa rinnatusten yhdenvertaisina.” Tämä kaunis ja kaiketi vilpittömällä mielellä julkituotu ajatus jäi vain hurskaaksi toivomukseksi. Yksimielisestä Suomen kansaa ei muodostunut. Päinvastoin puolueiden välinen kiihko ja kansan kahtiajakautuminen lisääntyivät.
Työläiset kokivat, että jotain oli saatu aikaan. Vuoden 1905 suurlako oli ennen muuta äänioikeuslakko, joka johtikin vuoden 1906 eduskuntauudistukseen. Suurlakko toi työväenliikkeen piiriin radikaaliutta ja uskoa omiin voimiin. Sen seurauksena työväenliikkeeseen syntyi aseellinen järjestökaarti. Aluksi sen tehtävänä oli vain järjestyksen ylläpitäminen. Suurlakon jälkeisessä radikaalissa ilmapiirissä kaartista muodostui vähitellen yhä jyrkempi. Luokkataistelu alkoi saada väkivaltaisia piirteitä. Sosialidemokraattien vuoden 1906 Oulun puoluekokouksessa kaartit lakkautettiin. Työväenliikkeelle suurlakko antoi mahtavan toiminnallisen sysäyksen. Seurauksena perustettiin lukematon määrä työväenyhdistyksiä, monia piirijärjestöjä sekä työväenlehtiä. Samassa joukossa olivat myös Satakunnan sosialidemokraattinen piiri ja piirilehti Sosialidemokraatti .
Seuraassa jaksosa kerron Sosialidemkraatti lehden perustamisesta.
