3. Sanomalehti Sosialidemokraatti perustetaan
Mikä sai köyhälistön tarttumaan aseisiin, joka vei kapinaan ja sotaan vuonna 1918? Kerään parhaillaan aiheesta materiaalia Satakunnassa vuosina 1906 – 1918 ilmestyneen työläisten ja köyhälistön oman lehden, Sosialidemokraatin kirjoitusten avulla. Kirjoitan köyhälistön ajatuksista, mielialoista ja tapahtumista niin kuin Sosiaalidemokraatissa niistä kirjoitettiin. Vuonna 2026 julkaisen aiheesta kirjan työnimeltään “Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen.
Tässä osassa kirjoitan Sosialidemokraatti -lehden perustamisesta.
Sanomalehti Sosialidemokraatti perustetaan
Helsingissä ilmestyi 1900 -luvun alussa Työmies ja Tampereella Kansan lehti sekä Turussa Länsisuomen Työmies (1898 – 1906). Näitä lehtiä tilattiin Poriin ja Satakuntaan, mutta tarve omasta lehdestä oli suuri.
Ensikerran keskusteltu työväenlehden tarpeellisuudesta Satakunnassa käytiin vuoden 1898 loppupuolella. Siis samaan aikaan, jolloin Suomen työväen keskuudessa kypsyy ajatus itsenäisen työväenpuolueen välttämättömyydestä. Silloin asia ei edennyt. Lehtipuuhan raukeamisen eräänä syynä oli kokemus talousvaikeuksista, joita aiemmin perustetuista työväenlehdissä Työmiehessä, Kansan Lehdessä ja Länsi-Suomen Työmiehessä oli. Erityisesti Työmies oli silloin alituisessa rahapulassa. Ja suurena tekijänä oli myös silloiset Venäjän painostuksen vuoksi vaikeat paino-olot.
Vasta vuonna 1905 asia heräsi jälleen vireille. Toisena joulupäivänä pidettiin kokous Eetu Salinin ruokalassa, jossa yksimielisesti hyväksyttiin ajatus lehden perustamisesta osuustoiminnalliselle pohjalle. Tämä neuvottelukokous päätti kutsua yleisen kokouksen asiaa pohtimaan työväenyhdistyksen talolle 6. tammikuuta 1906. Saapuvilla oli ainakin 400 henkeä yksinomaan työläisiä. Yksimielisesti päätti kokous ryhtyä lehteä perustamaan ja puuhaamaan osuuskuntaa sen kustantajaksi. Kokous asetti toimikunnan asiaa hoitamaan. Nyt asia eteni ripeästi. Osuuskunnan varsinainen perustava kokous pidettiin 4.2.1906. Kokouksessa valittiin osuuskunnalle hallitus, allekirjoitettiin perustamiskirja ja päätettiin lehden nimeksi Sosialidemokraatti.
Sosialidemokraatin näytenumero ilmestyi 17.2.1906. Lehden vastaavana toimittajana toimi Eetu Salin, toimitussihteerinä Juho Rainio ja taloudenhoitajana Tahvo Ruotsalainen. Näytenumerossa lehti julistautui Satakunnan vähävaraisen väestön äänenkannattajaksi:
Sosialidemokraatti on perustettu tämän seudun ruumiillista työtätekevän luokan yhteiskunnallisten oikeuksien ja taloudellisten etujen valvojaksi.
Sosialidemokraatti alkoi ilmestyä säännöllisesti 5.4.1906 alkaen kolmena päivänä viikossa. Lehteä julkaisi aluksi kustannusosuuskunta Kehitys, joka myöhemmin muuttui osakeyhtiöksi. Lehden ensimmäisinä toimittajina olivat Eetu Salin, Juho Rainio ja Wilho Laine. Eetu Salinin lisäksi lehden vastaavina toimittajina toimivat Frans Koskinen 1.12.1907 alkaen. Kun Koskinen valittiin eduskuntaa vuoden 1907 vaaleissa, sovittiin että hän jatkaa toimitussihteerinä ja päätoimittajana toimii Juho Rainio. Helmikuussa 1918 päätoimittajana aloitti Hannes Uksila. Kevään 1918 kuluessa Uksila joutui osallistumaan punakaartin johtotehtäviin ja lopulta huhtikuussa hänet valittiin Satakunnan punakaartien joukkojen päälliköksi.
Myös Väinö Tanner liittyi lyhyeksi ajaksi (syksystä 1906 vuoteen 1910) Sosialidemokraatin toimittajaksi. Eduskuntavuosinaan hän toimi lehden avustajana. Tannerin houkuttelivat lehden toimittajaksi Eetu Salin ja Juho Rainio. Tanner suostui tehtävään pitkien suostuttelujen jälkeen. Myöhemmin hän kuitenkin arvioi, että jos ”olisin pystynyt näkemään tulevaisuuteen hiukan eteenpäin, tai olisin arvannut, mitä tuon kutsun takana oli, ja mihin siihen suostuminen tulisi johtamaan, olisin arvattavasti sen torjunut tai ainakin perusteellisemmin harkinnut”.
Sosialidemokraatin alun toimitusta Tanner kuvaa kirjassaan ”Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa”.
Päätoimittajana oli nimellisesti Eetu Salin. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti osallistunut toimitustyöhön. Hän lähetti silloin tällöin jonkin artikkelin, mutta silloin hän oli osallisena neuvottelemassa, kun tärkeät asiat olivat esillä. Raskain osa toimitustyöstä oli Juho Rainion harteilla. Hän oli nimellisesti toimitussihteerinä, mutta hoiteli sen ohella kaikkia mahdollisia toimitustehtäviä: kirjoitteli pääkirjoituksia ja ”Jäärän” nimimerkillä alakertoina teräviä viikkokatsauksia ”Porvarillisesta yhteiskunnasta”, korjaili uutisia, otti vastaa puhelintiedot ollen siten toimituksen kaikki kaikessa. Hänellä oli oikeat lehtimiehen vaistot ja otteet; pitäisin häntä melkein parhaana lehtimiehenä, mitä sosialidemokraattisella puolueella oli käytettävinään – jätän tällöin tietysti eri luokkaan semmoiset varsinaiset poliittiset toimittajat kuin Valppaan, Yrjö Mäkelinin, Sirolan ja Kuusisen. Rainion vikana voi ehkä pitää hänen hieman liian kärkevää kirjoitustapaansa, joka myöhemmin koitui hänen turmiokseen. Vuoden 1918 melskeissä hänet palatessaan pakomatkaltaan Poriin pidätettiin ja surmattiin raa’alla tavalla pistimillä Porin poliisikamarilla.
Vuoden 1917 aikana lehti alkoi ilmestyä kuutena päivänä viikossa, ja sellaisena se ilmestyi sisällissodan päättymiseen asti. Sisällissodan jälkeen lehteä alettiin julkaista nimellä Uusi Aika.
Kuva lehden toimittajista Sosialidemokraatin 10 -vuotisjuhlanumerossa vuonna 1916.
