4. Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen
Tuleva kirjani ”Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen” perustuu Satakunnassa vuosina 1906 – 1918 ilmestyneen sanomalehti Sosialidemokraatin kirjoituksiin. Siinä kirjoitan, miten köyhälistön mielialat muuttuivat suurlakon 1905 ja eduskuntauudistuksen 1906 ajoista vuoteen 1918. Blogissani julkaisen jaksoja aineistosta.
Tämä blogi kertoo eduskuntauudistuksesta 1906.
4. Taistelu eduskuntauudistuksesta
Väkeä Säätytalon edessä viimeisten säätyvaltiopäivien aikana. Mannerheim museo, Mannerheim, Carl Gustaf Emil, valokuvaaja, epävarma 1906.
Antakaa kansalle yleisen, yhtäläisen ja välittömän äänioikeuden kautta valitussa yksikamarisessa eduskunnassa tilaisuus tuoda vastedes vaatimuksensa julki.
Sosialidemokraatti 5.4.1906
Äänioikeustaistelun juurisyinä köyhälistö piti toisaalta kaikkien ihmis- ja kansalaisarvon tunnustamisen väittämättömyyttä ja toisaalta mahdollisuutta vaikuttaa valtiollisen toiminnan avulla lainsäädäntöön sitä tietä köyhälistön elämänoloihin.
Vuonna 1890 Suomessa kuului aatelissäätyyn 0,12 ja pappissäätyyn 0,26 maan asukkaista. Näin puolella prosentilla maana sukkaista oli puolet koko kansan valtiollisesta vallasta. Porvarissäätyyn kuuluvia oli samaan aikaan 3, l1 % talonpoikaissäätyyn 26,15%. Valtiollinen valta oli vajaalla kolmanneksella kaikista asukkaista. Yli 70 % asukkaista oli säätylaitoksen ulkopuolella ja valtaa pitävien käsityksen mukaan kypsymätöntä valtiollisen vallan käyttämiseen. Tällainen asiaintila oli omiaan kiihdyttämään taistelua ”tasa-arvoisuuden toteuttamiseksi", mikä oli 1800-lurun suosituin iskusana "vapauden" ohella. Äänioikeusuudistus olikin yhteiskuntamme keskeisimpiä kysymyksiä.
Saadakseen suurlakon päättymään Venäjän keisari Nikolai II julkaisi ”Marraskuun manifestin”, jossa hän antoi muun muassa lupauksen yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta ja uudesta parlamentista. Kun säädyt kokoontuivat vuoden 1905 lopussa valtiopäiville, niiden tehtävänä olikin käynnistää valmistelu yksikamarisen ja yleisellä äänioikeudella valittavan eduskunnan perustamisesta.
Eduskuntauudistuksen ratkaisun hetket lähestyivät. Sosialidemokraatin pääkirjoituksessa 29.5.1906 oltiin huolissaan eduskuntauudistuksen kohtalosta ja vaadittiin kohtalokkaalla otsikolla ”Viimeisellä hetkellä” voimakkain sanoin uudistuksen toteuttamista.
Viimeisellä hetkellä
”Ei korppi korpin silmää puhkaise!” Eivät porvarit kansalle laadi sellaisia lakeja, että kansa tosiaankin saisi vallan käsiinsä. Omia pyyteitään he tälläkin kertaa koittavat ajaa, vaikka kansan silmien pimittämiseksi puhuvatkin kansanvaltaisuudesta ja kansanoikeuksien tyydyttämisestä. Monta kertaa ovat porvarit meitä kauniilla lupauksilla vetäneet nenästä ja monta kertaa ovat he pyörtäneet pyhät sanansa. Niin ei saa enää tapahtua! Siksi pitää meidän olla valmiina, vaikka millaiseen voimain mittelyyn! Vaatimus eduskuntareformin kansanvaltaisuudesta on julkituotava vielä kerran sellaisella voimalla, että porvariedustajien täytyy se tuntea ja kuulla.
Sosialidemokraatissa 12.4.1906 oli runo, jossa varoitettiin vallassaolijoita ärsyttämästä köyhälistöä. Se sisälsi myös uhkauksen, joka sitten kapinassa toteutui. Runon kirjoittajaksi on merkitty nimikirjaimet N.A. Todennäköisesti kirjoittaja on tuleva kansanedustaja Nestor Aronen
Säätyvaltiopäivät hyväksyivät 29.5.1906 valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain, jotka toteuttivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa. Keisari Nikolai II vahvisti uudet lait 20.7 1906. Lait astuivat voimaan 1.10.1906. Oikeus osallistua säätyvaltiopäivien edustajien valintaan oli ollut noin 125 000:lla varakkaalla suomalaisella. Uudistuksen myötä eduskuntavaaleissa äänioikeutettuja oli miljoona enemmän. Uudistuksen myötä valtionhallinnosta tuli demokraattisempaa kuin kunnallishallinnosta. Kunnallisvaaleissa varakkaimmalla neljänneksellä oli kolme neljännestä äänistä.
Suomessa edustajat määrättiin valittaviksi välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla joka kolmas vuosi, ja he muodostaisivat yksikamarisen, 200 jäsenisen eduskunnan. Venäjän keisarilla oli kuitenkin valta hyväksyä tai hylätä eduskunnan päätökset, hajottaa eduskunta ennen vaalikauden loppua ja määrätä toimitettavaksi uudet vaalit.
Eduskuntauudistus luokkalaitoksessa. Valtiopäiväjärjestys hyväksytty kaikissa säädyissä. Vaalilaki myös hyväksytty. Sosialidemokraatti uutisoi isolla otsikolla vaalilakien uudistusta 31.5.1906.
Uudistuksen myötä Suomessa 24 vuotta täyttäneet sekä miehet että naiset saivat äänioikeuden ja myös vaalioikeuden eli oikeuden asettua ehdokkaaksi varallisuudestaan riippumatta. Naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä maailmassa vuonna 1893 Uuden Seelannin parlamenttivaaleissa. Toisena naisten äänioikeuden otti käyttöön Australia liittovaltion parlamenttivaaleissa vuonna 1902, tosin siellä äänioikeus ei koskenut alkuperäiskansojen naisia, jotka saivat äänioikeuden vasta 1962. Suomessa naisten äänioikeus tuli voimaan kolmantena koko maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa. Naisten vaalioikeus toteutui ensimmäisenä Australian liittovaltion parlamenttivaaleissa vuonna 1902. Suomessa naisten vaalioikeus toteutui toisena koko maailmassa ja äänioikeuden tavoin ensimmäisenä Euroopassa. Uudessa Seelannissa naisten vaalioikeus toteutui vuonna 1919.
Suomessa edustajat määrättiin valittaviksi välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla joka kolmas vuosi, ja he muodostaisivat yksikamarisen, 200 jäsenisen eduskunnan. Venäjän keisarilla oli kuitenkin valta hyväksyä tai hylätä eduskunnan päätökset, hajottaa eduskunta ennen vaalikauden loppua ja määrätä toimitettavaksi uudet vaalit.
