1. Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen
Miksi rauhallinen työläinen tarttui aseeseen vuonna 1918? Tuleva kirjani ”Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen” perustuu Satakunnassa vuosina 1906 – 1918 ilmestyneen sanomalehti Sosialidemokraatin kirjoituksiin. Siinä kirjoitan, miten köyhälistön mielialat muuttuivat suurlakon 1905 ja eduskuntauudistuksen 1906 ajoista vuoteen 1918. Blogissani julkaisen jaksoja aineistosta. Tässä jaksossa kerron SDP:n Forssan puoluekokouksesta.
1. Forssan puoluekokous loi uskoa jokaiseen työläiseen
Työväenpuolue piti merkittävän puoluekokouksen Forssassa 17. - 20.8.1903. Kokouksessa tuli esille kolme tärkeää kysymystä. Turun kokouksessa hyväksyttyä ohjelmaa tuli syventää ja täsmentää, puoleen nimi piti muuttaa ja selvittää menettelytapakysymys, eli se keino, jolla äänioikeutta saataisiin laajennettua. Tältä osin Forssan kokouksen osanottajat päättivät, että työväestön on saavutettava ”yleinen, yhtäläinen ja välitön äänioikeus kaikille ja sen avulla valtiollinen mahti parlamentaarisia keinoja käyttäen”. Tämän taustalla oli vuonna 1891 hyväksytty Saksan Sosialidemokraattisen puolueen Erfurtin ohjelma, jonka mukaan puolueen rooli korostui erityisesti siten, että vain parlamenttia ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta hyväksikäyttämällä työväenliike kehittyisi ottamaan vallan käsiinsä. Käytännössä tämän piti merkitä sitä, että poliittisessa toiminnassa, nimenomaan parlamenttityössä oli omaksuttava jyrkkä oppositioasema porvaristoa kohtaan ja tämän asenteen takana oli oltava työväenliikkeen yhtenäinen järjestö- ja joukkovoima. Kuitenkin menettelytavasta, millä valta otettaisiin tuli puoluetta jakava tekijä. Kapinaan asti puoluekokouksissa, työväenlehdissä, piirikokouksissa ja työväenyhdistyksissä ym. keskusteluissa oli esillä kysymys: ”Uskommeko parlamentarismiin toimintatapoihini vai ryhdymmekö aseelliseen ja väkivaltaiseen vallankumoukseen.”
Forssan ohjelma tähtäsi sosialistiseen yhteiskuntaan. Tähän pyrittäisiin valtaamalla valtiollinen valta. Menettelytapoina käytettäisiin ”kaikkia tarkoituksenmukaisia ja kansan oikeuden tunnetta vastaavia keinoja”.
Kuvassa Forssan kokouksen osallistujat. Työväen arkisto
Ohjelmaan sisältyivät äänioikeuden vaatimuksen lisäksi vaatimukset 8 tunnin työpäivästä, vähimmäispalkasta ja yleisestä kouluvelvollisuudesta, maksuttomasta opetuksesta ja ”opetusvälinekappaleista” sekä alkoholin kieltolaista. Ohjelmassa vaadittiin täydellistä yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapautta. Siinä vaadittiin myös uskonnon julistamista yksityisasiaksi ja kirkon erottamista valtiosta sekä uskonnonopetuksen poistamista kouluista. Maksuton oikeudenkäynti, oikeusapu, lääkärinapu ja lääkkeet sekä synnytysavun ja terveydenhoidon siirtäminen ”valtion ja kuntain asiaksi” olivat myös vaatimuslistalla.
Forssan kokouksessa puolueen nimi muutettiin Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi (SDP). Kokouksen käänteentekevä puolueohjelma tunnetaan Forssan ohjelmana, ja se on Suomen historian tunnetuin poliittinen ohjelma. Sen toteuttaminen oli pitkään SDP:n keskeinen päämäärä, sillä puolueohjelma uusittiin seuraavan kerran vasta vuonna 1952.
Yhtenä kokouksen puheenjohtajista Eetu Salin sai päättää kokouksen. Salin iloitsi kokouksen tuloksista ja piti kokouksen tuloksia ”tärkeimpiä, mitä Suomen työväenliikkeen suoritettavana on tähän asti ollut, ja se tulee pitkiä aikoja olemaan pätevänä perustuksena vastaiselle työväenaatteen kehitykselle.” Eetu jatkoi:
Tässä työssä ovat, ilahduttavaa kyllä, kaikki olleet yksimielisempiä, kuin missään muussa puoluekokouksessa, missä minä olen ollut saapuvilla. Tämä kokous sekä sen työn tulokset todistavat, että sillä aatteella, joka meitä innostuttaa, on tässä maassa maaperä, missä se on ilahduttavan hyvin versonut. Se kehottaa meitä uskomaan, että aatteemme kaikista vastuksista huolimatta yhä levenee ja kehittyy samaan suuntaan, kuin niissä maissa, missä sosialidemokraattinen liike on jo miespolvet ollut huomion esineenä.
Eetu Salin. Työväen arkisto
