Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen. Mitä kirjasta on sanottu?
Sisällissodasta on pitkästi toista sataa vuotta. Tutkimusta ja kaunokirjallisuutta on hyllymetreittäin. Mitä siitä nyt enää voi sanoa? Lukijan lähtökohta voi olla hieman vastahankainen, mutta Pertti Rajalan suurtyö Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen (Väyläkirjat, 2026) kiskaisee keskelle tapahtumia, vielä kerran, kirjoittaa Maijaliisa Mattila 7.4.2026 Kulttuuritoimitus.fi verkkosivulla.
Jo vuosia mielessäni on ollut kysymys: Mikä sai kunnollisen ja rauhallisen työmiehen ja työläisnaisen tarttumaan aseeseen? Vastauksen etsiminen kysymykseeni sai aikaan kirjan Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen. Kirjassa kiinnostukseni kohde on kehitys, joka sai viimein köyhälistön tarttumaan aseisiin, mikä vei vallankumoukseen, kapinaan ja sisällissotaan vuonna 1918. Tätä olen tarkastelut Satakunnassa vuosina 1906 – 1918 ilmestyneen työläisten ja köyhälistön oman sanomalehden, Sosialidemokraatin kirjoitusten avulla. Satakunta on mielialojen kehitykseen kannalta hyvä alue, koska se on kuin ”Suomi pienoiskoossa”, kaupunkeineen ja maaseutuineen.
Kuva Sosialidemokraatin näytenumero
Kirjassa en pyri objektiiviseen ja kaikki näkökohdat huomioon ottavaan tarkasteluun. Sen sijaan kirjoitan ajatuksista, mielialoista ja tapahtumista niin kuin Sosiaalidemokraatissa niistä kirjoitettiin. Katselen tapahtumia köyhälistön silmin. Lehden artikkelien lukeminen on ollut antoisaa jo siksi, että ne ovat antaneet tuntuman ajankohdan köyhälistön ajatuksiin ja asenteisin. Sosiaalidemokraatin lainausten lisäksi taustoitan lyhyillä katsauksilla ajankohdan tapahtumia.
Kokosin joitakin huomioita kirjasta julkaistuista arvioista
Sota, jota kukaan ei tahtonut
Arviossaan Maijaliisa Mattila Kulttuuritoimitus.fi. verkkosivulla kirjoittaa:
Lehden artikkeleja seuraamalla ilmenee, miten vaikeaa oli saada aikaan esimerkiksi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Suomalaiset muistavat ylpeillä naisten äänioikeudella, jonka saimme ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1906. Kunnallinen äänioikeus puuttui kuitenkin vähävaraisilta kokonaan. Äänimäärä perustui varallisuuteen. Erittäin koville otti myös vaatimus kahdeksan tunnin työpäivästä, kokoontumisvapaudesta, yhdistymis- ja painovapaudesta…
Välillä virisi toivo; välillä se petti. Otettiin edistysaskeleita kansalaisoikeuksien toteuttamisessa. Sitten tuli taas taka-askeleita. Eduskunnan valta oli vähäinen…
Lehtijutuissa alkoi näkyä – molemmin puolin – vanha viisaus, että totuus on ensimmäinen uhri. Tapahtumia liioiteltiin. ”Vastapuoli aloitti.” Faktantarkastajia ei ollut. Psykohistorioitsija Juha Siltala on todennut, että alkoi sota, jota kukaan ei tahtonut…
Lehti ei varsinaisesti yllyttänyt aseisiin
Antti Laakso kirjoittaa Ylen verkkosivulla 23.3.2026:
Sosialidemokraatti oli pitkään parlamentaaristen toimintatapojen kannattaja, mutta lopulta aseellisen vallankumouksen kannattajat veivät voiton kuten myös Sosialidemokraattisessa Puolueessa. Entinen Satakunnan maakuntajohtaja, itsekin sosiaalidemokraatteja edustava Rajala korostaa, että työväen olosuhteet 1900-luvun alkupuolella olivat kurjat, ja siksi teemojen käsittely oli lehdelle suoranainen velvollisuus. Taitavien kirjoittajien retoriikka oli kuitenkin omalta osaltaan jyrkentämässä asenteita.
Lehdistön jyrkentyvää retoriikkaa ja sen vaikutusta Suomen sisällissotaan on tutkittu viime aikoina uudella innolla. Tietokirjailija Helena Pilkkeen teos Sanomalehtien sisällissota kuvaa vastakkainasettelua lehdistössä maaliskuusta 1917 eli Venäjän keisarivallan kaatumisesta alkaen. Pertti Rajalan arvio on, että kehitys alkoi lehdistössä jo paljon aikaisemmin. Koko suomalainen lehdistö oli ennen itsenäistymistä sitoutunut poliittisiin puolueisiin. Retoriikka oli jyrkkää myös porvareita kannattaneissa lehdissä.
Kuva. Sosialidemkraattiset sanomalehdet vuonna 1909. Kansalliskirjasto
Työläisten kapinahenki syntyi vähitellen
Jari Hiltunen kirjoittaa Satakunnan Kansan vain verkkosivulla 25.3. 2026 julkaistussa arviossaan, miten kirjan alku valottaa myös työväestön heräämistä järjestäytymiseen 1800 -luvun lopulla. Siitä kuljetaan suurlakon 1905 kautta kohti eduskuntauudistusta ja sen synnyttämää toivoa uudenlaisesta hallinnosta.
Vuoden 1907 eduskuntauudistus herätti köyhälistössä uskon ”punaisen viivan voimaan” eli siihen, että äänestämällä eduskuntavaaleissa voitiin saavuttaa aiempaa oikeudenmukaisempi yhteiskunta. Rajala näyttää vakuuttavasti vuosi vuodelta, kuinka tämä usko vähitellen loppui.
Historia konkretisoitui kansanjoukkojen mielialojen vähittäisissä muutoksissa. Sosialidemokraatti-lehden kirjoituksissa piirtyy esiin kehityskulku, jossa köyhälistön odotukset eduskunnan uudistuksiin murenivat, kun niitä ei toteutettukaan suunnitelluilla tavoilla. Työläisten turhautuminen kasvoi muuttuen epäluottamukseksi ja lopulta radikalisoitui aseelliseksi toiminnaksi.
Rajala ei kuvaa vuoden 1918 kamalia tapahtumia onnettomuuden kaltaisena äkillisenä katastrofina, vaan pitkän prosessin päätepisteenä. Työläisten kapinahenki syntyi siis vähitellen, kun vastakkainasettelu syveni pysyväksi kahden leirin ajatteluksi.
Kuvassa punakaarti matkalla rintamalle. Kuva Museovirasto
Kirkko porvariston puolella
Uskonto oli politiikan välineenä varsinkin porvarillisessa vaalityössä. Se on esillä kirjassa ja siitä kirjoitti Matti Kuhna Porin Kirkkosanomien arviossa 25.3.2026. Matti Kuhna kirjoittaa:
Rajalan kirjasta ilmenee odotetusti että punaisten kritiikki nousi myös Satakunnassa kirkkoa ja pappeja, mutta ei uskoa kohtaan, jota kuitenkin pidettiin yksityisasiana. Työväestössä herätti närää se ,miten uskontoa käytettiin politiikan välineenä ja miten myös kirkko valitsi sisällissodassa valkoisen puolen.
Miksi tämä kirja on ajankohtainen?
Suomen kahtiajaosta puhutaan jälleen. Historia muistuttaa, että yhteiskunnallinen jännite voi kasvaa vaarallisen suureksi, ellei sitä ymmärretä ja käsitellä ajoissa. Kuten on sanottu: ”Joka ei ota oppia menneisyydestä, joutuu käymään sen läpi uudestaan.”
Kirja nostaa esiin näkökulman yhteiskuntarauhan säilymisestä Suomessa. Se nousi esiin myös kirja arvioissa. Matti Kuhna kirjoittaa:
Rajala siteeraa kansallisesta minimistä puhunutta brittiläistä yhteiskuntafilosofia Sidney Webbiä, jonka mukaan yhteiskuntarauha ei toteudu, jos kansalaisten elinolosuhteiden perustaso ei täyty. Toinen tärkeä asia on ihmisarvon toteutuminen. Työväen sivistystaso alkoi viimeistään 1900 -luvun alussa nousta ja sen myötä myös ymmärrys omasta ihmisarvosta..
Pertti Rajala toteaa, että vaikka historia ei toistu voi siitä oppia erityisesti. Hän viittaa huonosti voivaan väestönosaan, joka nyt kärsii työttömyydestä ja sosiaalisesta ongelmista ja näköalattomuudesta. Mahtavatko he pysyä rauhallisena ja miten heidän tyytymättömyys kanavoituu, Rajala kysyy.
Antti Laakso kirjoittaa, miten nykykehitys huolettaa kirjailijaa:
Tietokirjailija Pertti Rajala katsoo Suomen nykykehitystä surullisena. Hänen mielestään kahtiajako on viime vuosina voimistunut. Rajala korostaa, että vaikka historia ei toista itseään, siitä voi yrittää ottaa oppia. Ei ole kamalampaa asiaa kuin kansakunnan jakautuminen. Meillä on varoittava esimerkki 1900-luvun alusta. Poliitikoilta ja tavallisilta kansalaisilta kaivataan nyt malttia ja viisautta. 1900-luvun alun historiassa on piirteitä, jotka ovat näkyvissä meidän ajassamme", Pertti Rajala sanoo.
“Yhdessä eteenpäin”. Kuva Museovirasto.
Maijaliisa Mattila päättää arvionsa tärkeään kysymykseen:
Miksi muuten maailman johtopaikoilta kaikuu nykyään aivan samanlaista ihmisarvoa halveksivaa, alatyylistä ja aggressiivista kieltä, jota koulujakäymätön ryysyproletariaatti ja myös sen vastustajat yli 100 vuotta sitten käyttivät?
Linkit arvioihin
Maijaliisa Mattila: Tyhjentymätön aihe – arviossa Pertti Rajalan tietokirja Rauhallinen työläinen tarttuu aseeseen
Antti Laakso: Vastakkainasettelun lietsonta pohjusti Suomen sisällissodan – somen tekstit huolestuttavat tietokirjailijaa
https://yle.fi/a/74-20215752?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Jari Hiltunen: Kun usko muutokseen murtui, työläinen tarttui aseeseen.
https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000011898511.html
Matti Kuhna: Historian opetukset auttava ennakoimaan
https://view.taiqa.com/porinkirkkosanomat/3-2026#/page=16
